Ensimmäinen merkintä paikasta Rautaniemi löytyy Tyrvään seurakunnan rippikirjasta v. 1760. Asukkaana on ollut uudisraivaaja Johan Jacobson, joka oli syntynyt 12.4.1729. Tarkempaa asumuksen paikkaa ei mainita, mutta hänestä tuli myöhemmin Kaltsilan kylään Rautaniemen torpan torppari, joka tunnettiin myöhemmin Sassi -nimellä.

Seuraavassa rippikirjassa v. 1771 on asukkaana ollut Ryypän talon entinen renki Anders Mattsson perheineen. Ryypän talo on sijainnut Tyrvään Lousajassa, mitenkä lie renki ajautunut Rautaniemeen?  V. 1778 Rautaniemessä asuu jo neljä perhekuntaa, asumuksilla ei vielä ole nimiä.

Vuonna 1800 on alueella jo monta torppaa:

• Tomma, Uusikylää, torppari Johan Thomasson synt. 1765 Tyrvää Kaltsila Lomma
• Wälimäki Uusikylää, torppari Johan Johansson synt. 1774 ei syntymäpaikkaa, vaimo Lena synt. Varilan Sepällä
• Ylijoki Kaltsilan kylää, torppari Johan Eriksson synt. 1759 Tyrvää Lousaja Vieras 
• Kyrkkö Isojärven kylää, torppari Anders Mattsson synt. 1762 Tyrvää Laukula Nurkki
• Sianoja Evon kylää, torppari, ent. ruotusotilas Henrik Blomster synt. 1757 Tyrvää Vihattula
• Ruohola Stormin kylää, torppari ent. ruotusotilas Johan Storm synt. 1774 Tyrvää Stormi
• Haapaniemi Vatajan kylää, torppari Erkki Yrjönpoika synt. 1749 Ikaalinen, muutti Tyrväälle 1798 Lappväärtin Isojoelta perhensä kanssa ja perusti Haapaniemen torpan, poikansa Iisakki Erkinpoika perusti Hirvikorven torpan n. 1820
• Waresniemi, Isojärven kylää, torppari Matts Jacobsson synt. 1763 Lappväärti Isojoki
• Rautaniemi, Kaltsilan kylää, perustaja Johan Jacobsson synt. 1729 Tyrvää k. 1775  (myöhemmin Sassi)
• Rautaniemi,  Kaltsilan kylää, perustaja torppari Jacob Johansson synt. 1735 k. 1819 (myöhemmin Harjunpää)
• Nyman, (myöhemmin Penttilän talo) Kaltsilan kylää, torppari Matts Jacobsson synt. 1776 Tyrvää Uusikylä Prinkka
• Rautaniemi, Kaltsilan kylää, torppari Anders Andersson, synt. 1767 Tyrvää Uusikylä (myöhemmin Mäkelä)

Vuoden 1807 rippikirjasta on hävinnyt paikka Rautaniemi kokonaan. Isojakotoimitukset on Tyrvään seudulla saatu suurimmaksi osaksi suoritettua, ja siinä tehdyssä maanjakotoimituksessa on asuinpaikkojen nimiä muutettu. Torpat sijaitsevat siinä kylässä, jonka talon maan alustalla torppa sijaitsee. Isojako vaikutti torpparilaitoksen kasvuun, kun talot saattoivat nyt perustaa torppia saamilleen metsälohkoille. Rautaniemen kylän alue on tyypillistä talojen perämetsälohkoille perustettujen torppien aluetta. Sen vuoksi siihen kuuluu alueita niin monesta eri maakirjakylästä.

Huomattavaa on se, että alkujaan Rautaniemessä ei ollut yhtään taloksi kutsuttua asumusta, vaan se oli täysin "tölliläisillä asuttu", kuten Antero Warelius kertoo kirjassaan v. 1854. Ensimmäinen Rautaniemeen syntynyt talo on Kyrkkönmaassa sijaitseva Penttilä. 1870-luvulla on muodostettu 1/6 manttaalin Penttilän talo osasta Sallin taloa Kaltsilan kylässä.

Alla lueteltu Rautaniemen torppia kylittäin jaoteltuna. Luettelo on puutteellinen ja siihen toivotaankin tarkennuksia!  Rautaniemen lukulahkon alueella asui myös paljon käsityöläisiä, mäkitupalaisia ja ittellisiä. Esim. pitäjän kraatari, suutareita, nahkuri, työmiehiä, renkejä, piikoja ja leskivaimoja ym. Heidän asuinpaikasta lisätään myös tietoa, kunhan sitä kertyy. 

Lummajan kylää

Järvenpään kylää

Kivimäki, Suomelan alustaa

Perämaa (=Perälä), Satimuksen alustaa

Kataisto, Suomelan alustaa

Vatajan kylää

Haapaniemi, Kaupin alustaa

Haapaniemi on Rautaniemen perämaan vanhin asumus.  Tänne muuttivat 1798 Isojoelta, Lappväärtin kappeliseurakunnasta Erkki Yrjönpoika (1749 - 1807) ja Justiina Heikintytär (1758 - 1837) Honkaniemi seitsemän lapsen kanssa. He olivat jo keski-ikäinen pariskunta ja lähtivät etsimään elantoa etelämpää Suomesta. Tyrvään Rautaniemeen, Varessuon laajan suoalueen laitaan he kyhäsivät asumuksensa ja nimesivät paikan Haapaniemeksi. Isojokiset toivat mukanaan tervanpolton taidon Rautaniemeen. olihan tervanpolttoon soveltuvaa puuta ympäristössä yllin kyllin. Torpan ympäristössä alkoi sitten ahkera tervanpoltto ja he alkoivat rahdata sitä Turkuun myytäväksi veneiden, laivojen ja laivaköysien tervauksessa käytettäväksi. Näin siis alkoi teollisen tervanpolton aika isossa mittakaavassa Rautaniemessä. (Rautaniemen tervakultturin juurilla, Jorma Tuomisto)

Isänsä kuoleman jälkeen 1807 Haapaniemen torpparina jatkoi vanhin poika, Erkki Erkinpoika (1780 - 1840) ja vaimonsa Liisa Juhontytär (1782 - 1851). Tervanpoltosta ja -myynnistä saattoi jäädä jonkin verran tulojakin, koska v. 1824 Erkki ja Liisa ostivat Suoniemen Tyrisevältä Antilan talon ja muuttivat sinne neljän lapsensa kanssa. Erkin sisaruksista nuorin, veli Iisakki, perusti Erkin paikkakunnalta lähdön aikoihin Hirvikorven torpan Haapaniemen lähistölle. Myös sisar Maria jäi Rautaniemeen. Maria sai aviottoman pojan 1824, nimeltään Johan Maijanpoika. Hänestä tuli myöhemmin torppari Pakkalan torppaan, perustettu samaisen Varessuon laitaan. Tämä Pakkalan suku vaikutti sitten Rautaniemen perämaassa pitkään ja on siis tämän alkuperäisen Lappväärtiläisen suvun suoria jälkeläisiä. Erkin äiti Justiina jäi lasten lähdön jälkeen Haapaniemen torppaan ja eleli siellä uuden torpparin perheen kanssa ja kuoli sitten ruotuvaivaisena vanhuksena 79-vuotiaana 1837.  

Seuraava torppari tuli Haapaniemeen Vesilahdesta ja hän oli Michel Michelsson (1783 - 1854) ja vaimonsa Liisa Henriksdotter (1792 -1839). Tullessaan Haapaniemeen oli Mikko 40-vuotias ja vaimo 30-vuotias. Heille syntyi 6 lasta, joista vain 2 eli aikuisiksi. Mikko jäi leskeksi 56-vuotiaana 1839 ja avioitui jo seuraavana vuonna uudestaan. Uusi vaimo oli Kaltilan Riipin talon 33-vuotias tytär Eva. Muutaman vuoden Haapaniemessä oltuaan lähtivät Mikko ja Eva Vesilahden Narvaan Ala-Takun talollisiksi vuonna 1848. Tämänkin torpparin kausi Haapaniemessä siis kesti noin yhden sukupolven ajan, noin 25 vuotta. 

Vuonna 1848 tuli Haapaniemeen jälleen uusi torppari. Hän oli Vesilahdessa syntynyt David Andersson Hällsten (1821 - 1876) ja vaimonsa Maria Carlsdotter (1823 - 1895). He olivat Haapaniemen torppareina noin 15 vuotta ja heidän jälkeensä saattoi torppa olla muutaman vuoden autiona.  David on tuomittu sakkoihin 1855 veronmaksujen takia, olisiko ollut kyse luvattomasta metsänkäytöstä. Heille syntyi Haapaniemessä seitsemän lasta ja vuonna 1864 he lähtivät Haapaniemen torpasta Tottijärven Ahtialaan Niinimäen torpan torppareiksi.

Vuonna 1865 tuli torppariksi Erland Malakias Haapaniemi (1831 - 1900) ja vaimonsa Vilhelmiina Heikintytär (1840 - 1912). Malakias oli syntynyt Kiikan Ala-Maijalassa ja Vilhelmiina oli Kaarlen talon tytär Vihattulasta. Tämä suku oli Haapaniemessä sitten pitkään, lähes 100 vuotta,  1950 -luvulle asti. Heillä oli suuri perhe, lapsia oli yhteensä 11, joista kolme kuoli alle vuoden ikäisenä. Tyttäristä moni jäi avioiduttuaan asumaan lähelle kotiaan: Olga Kyrkkö (1866 - 1943), Sofia Vilhelmiina Tuomisto (1868 - 1933), Fanny Aleksandra Välimaa (1876 - 1936), Hilda Johanna Niemi, Ekojärvellä (1879 - 1949). Pojista yksi lähti Amerikkaan, Konrad Nikolai Haapaniemi vuonna 1903.

Vanhin poika Erland Malakias (1860 - 1928) jatkoi Haapaniemen torpparina. Hänet vihittiin 1902 Rautaniemen Mäkelän torpan tyttären Anna Pauliinan (1877 - 1948) kanssa. Malakiaalla ja Annalla oli myös suuri perhe, lapsia oli yhteensä 11: Frans, Erkki, Selja, Maija, Martti, Heikki, Ester, Mikko, Martta, Signe ja Anna-Liisa. Anna jäi leskeksi 1928 suuren lapsikatraan kanssa. Anna asui Haapaniemessä kuolemaansa asti, vuoteen 1948. Seuraava Haapaniemen omistaja oli Viitamäen perhe. 

Wuorenpää, Rekun alustaa

Vuorenpään torppa on perustettu 1862 Vatajan Rekun alustalle, lähelle Perälää, Varessuon alueelle. Torppariksi tuli Matti Antinpoika (1812 - 1868) ja vaimonsa Kristiina Johansdotter (1811 - 1868). He olivat pitäneet Ruoholan torppaa vuodesta 1842, jolloin Matti oli tullut Punkalaitumelta vävyksi ja torppariksi Ruoholaan, vaimo Kristiina oli ruotusotilas Johan Stormin tytär Ruoholan torpasta. Suuri nälkävuosi 1868 koetteli torppaa. Ensin kuoli lavantautiin torpan vaimo Kristiina 56-vuotiaana helmikuussa, sitten torppari Matti 55-vuotiaana huhtikuussa ja toukokuussa nuorin tytär Susanna Agneta 13-vuotiaana. Heidän jälkeensä on torppa ilmeisesti ollut asumattomana pari vuotta.

1870 torppariksi tuli Sammaljoelta Koivun Vahterin torpan poika Israel Heikinpoika (1834 - 1910) ja hänen Huittisista kotoisin ollut vaimonsa Elina Josefiina (1842 - 1903).  Heille syntyi neljä lasta:

Amanda Eufrosyne Lehtimäki  1868 - 1949, asui Pälkäneellä

Juho Vilho Vuorenpää 1872 - 1960 kuoli Vuorenpäässä naimattomana

Amalia Wilhelmina Lahti 1875 -  asui Ekojärvenmaassa lähellä Niemen mutkaa

Frans Evert Vuorenpää  1880 - 1951 

Frans Vuorenpää jatkoi torpparina ja lunasti torpan itsenäiseksi. Vaimo Hilja Sofia s. Mustakorpi (1885 -1969) oli kotoisin Punkalaitumelta. Frans toimi Vatajan talollisilla (Kauppi, Hannula, Reku, Suomela) metsänvartijana täällä talojen perämetsäsaroilla, koska luvatonta metsän haaskausta ja karjan laiduntamista luultavasti esiintyi. Vuorenpään lähelle on karttaan merkitty kaksikin vanhaa tervahaudanpaikkaa. 

Olisiko tuo Hannes Prusin ottama valokuva Vuorenpään talosta n. 1930-luvulta, se on hieno kuva tyypillisestä vanhasta torppariasumuksesta. 

Kivelä, Hannulan alustaa

Vatajan kylään Hannulan alustalle on 1836 rippikirjaan merkitty Kivelän torppa, jota on ensin kutsuttu Käpylä -nimellä. Ensimmäiset torpparit muuttivat Waresniemen torpasta, ja olivat Eric Jacobsson (1783 - 1854) ja vaimonsa Maria Mattsdotter (1798 - 1874).  Erik oli lähtöisin Vesilahden Narvasta ja Maria Waresniemen torpasta Rautaniemestä. Maria oli syntynyt Isojoella 1798 ja noin v.1801 on Marian isä Matti ja äiti Anna tulleet Tyrväälle ja perustaneet Waresniemen torpan. Isojoki oli Lappväärtin kappeliseurakunta. Maria ja Erik olivat jatkaneet Waresniemen torppareina, mutta siirtyivät sitten Kivelään. Heillä oli 9 lasta, joista poika Kustaa jatkoi Kivelän torpparina vuodesta 1846. Vasta silloin on paikka merkitty myös henkikirjaan.

Johan Gustaf Kivelän (1824 - 1893) ensimmäinen vaimo oli Elisabet Johansdotter (1825 - 1871) Bärlundin torpasta Murtoonmaasta. Tästä avioliitosta syntyivät lapset Juho Taavetti (1851 - 1917)  ja Ville (1858 - 1905). Juho meni torppariksi Välimäen torppaan Rautaniemessä ja Ville Lehtimäen torppaan Tottijärvellä.

Kustaa jäi leskeksi tammikuussa 1871 ja jo saman vuoden heinäkuussa hän avioitui toisen kerran. Toinen vaimo oli Rautajoen piika Johanna Fredrika (1839 - 1901). Kustaa oli tuolloin 47-vuotias ja vaimo 32-vuotias. Heille syntyi kuusi lasta, joista kuitenkin neljä kuoli jo aivan pienenä ja kaksi aikuisiksi elänyttä poikaakin kuolivat hyvin nuorena keuhkotautiin, Herman 18-vuotiaana ja Kalle 28-vuotiaana. 

Kustaan lapsista ei siis tullut torppaan jatkajaa ja 1885 sinne asettui nuoripari Ville Vihtori Jalonen (1855 - 1933) ja vaimonsa Hilma Serafia (1863 - 1935).  Molemmat olivat syntyisin Rautaniemestä, Vihtori oli syntynyt Kutin alustaa olleessa Murron torpassa (myöh.Toivolan talo) ja Hilma Vähä-Ruoholan torpassa. 

Vihtorilla ja Hilmalla oli 7 lasta. Kivelän hirsinen päärakennus oli tehty n.1870 ja Vihtori ja Hilma rakensivat uuden karjarakennuksen n.1890.  Vihtori Jalonen-Kivelä on saanut lainhuudon Kivelän tilaan 1914 ja lunastanut torpan itsenäiseksi. Lapsista Konrad Hjalmar jatkoi Kivelän tilallisena. Jalmarin sisar Lempi Serafia (1889 - 1969) oli ammatiltaan ompelija ja hän asui myös Kivelässä. 

Konrad Hjalmar Kivelän (1894 - 1963) vaimo oli Olga Aleksandra (1894 - 1965), Vihtarin torpan tytär Houhajärveltä. Heillä oli 6 lasta, 4 poikaa ja 2 tytärtä. Poika Ilmari Ragnar Kivelä (1920 - 1941) kuoli jatkosodassa 27.8.1941 Plajankassa. Hän oli kranaatinheitinmies JR 8:ssa, kuoli matkalla kenttäsairaalaan 21-vuotiaana. Jalmarin ja Olgan jälkeen vuodesta 1965 Kivelän tilaa jatkoi poika Aarre Pärttyli (1927 - 2002) ja vaimonsa Hilkka Augusta o.s. Kallio (1928 - 2005). Hilkka oli syntynyt Vesilahdessa. He rakensivat paikalle uuden päärakennuksen 1967. 

Heinosen mäkitupa, Hannulan alustaa (tila Päivänrinne)

Heinosen mäkitupaan, Vatajan kylän Hannulan alustalle, muuttivat 1895 Vilho ja Karoliina Heinonen perheineen. Heitä ennenkin tässä on saattanut jo olla jonkinlainen asumus. Vilho Heikinpoika Heinonen (1857 - 1931) oli Vaanin torpan poikia ja vaimonsa Karoliina Fredrika (1864 - 1947) kotoisin Niemenpään torpasta. Heillä oli suuri perhe, lapsia oli kaikkiaan yhdeksän. Pojista Frans Jalmari hukkui heinäkuussa 1917 12-vuotiaana ja Alli Vilho kuoli Tammisaaren vankileirillä heinäkuussa 1918 28-vuotiaana. 

Heinosen Ville oli mestari tallukkaiden teossa, mainetta taidostaan hänellä oli naapurikylien puolellakin.  Hänellä teetettiin paljon tallukkaita, hän kävi tekemässä niitä myös kotona ja silloin työtarpeet tulivat työn teettäjältä. 

Tytär Olga Fredriika Lehto  (1900 - 1964), sanottiin Heinosen Olkaksi, asui tässä myöhemmin. Hän teki ainakin villalankojen kehräämistöitä. Paikalla on jäljellä vielä kuvassa oleva navetta(?) -rakennus.

Nurmi palstatila,  Iso-Pällin alustaa

Vuonna 1899 on Rautaniemen lukulahkoon merkitty Isopällin talosta erotettu palstatila Nurmi, Vatajan kylää. Siihen ovat muuttaneet Vesilahdesta Jaakko (1867 - 1916) ja Miina (1875 - ) Lahti. Miina oli kotoisin Vuorenpään torpasta Rautaniemestä. He asuivat tässä palstatilalla vuoteen 1905 ja muuttivat sitten perheensä kanssa Ekojärvenmaahan mäkitupalaisiksi Ala-Orvolan alustalle, Niemen mutkan kohdalle (myöhempi Helminen). 

Palstatilaa ei mainita rippikirjoissa 1905 jälkeen, yhdistettiinkö se takaisin Isopällin taloon? Isopällin talo oli mennyt pakkohuutokauppaan 1896, koska talon omistaja Karoliina Isopälli (Wathén) oli pahoin velkaantunut käytyään oikeutta milloin missäkin asiassa. Silloin oli talosta myöskin myyty useampia palstatiloja itsenäisiksi tiloiksi. Missähän tämä Nurmin palstatila sijaitsi? Oliko lähellä Mäenpäätä, vai Nätkinmäen vaiheilla, kun sama metsäsarka jatkuu kyllä sinne asti ? 

Lähellä Kivelää ja Heinosta on mainittu sijainneen myös Ruoholan Urhon pirtti, sivummalla tiestä, samalla puolella tietä kuin Heinonen. Tietääkö joku tästä asumuksesta?  (Vanhan kartan mukaan rakennuksia kyllä olisi Kivelän kohdalta Varessuolle päin pienen pellon laidassa.)

Lehtimäki, Laaksonen (kiinteistö Koluranta), Prusin alustaa

Kalle Laaksonen saanut lainhuudon kiinteistöön 1929. Kalle oli syntynyt Vesilahdessa 1882, vaimonsa Fanny (s.1887) oli Syrjän tyttäriä Saastojärveltä. Fannyn äiti Mariaana Syrjä tuli 1910 emännäksi Mäenpäähän, avioiduttuaan Kalle Mäenpään kanssa. Kalle ja Fanny Laaksonen tulivat Vesilahdesta Tyrvään Rautaniemeen 1913. Heidän tyttärensä Helmi Heleena kuoli vain 6-vuotiaana joulukuussa 1918 espanjantautiin. Heidän poikansa Viljo Lennart Laaksonen kaatui talvisodassa Kuhmon taisteluissa 20.2.1940, 21-vuotiaana. Tuohon aikaan on perhe asunut Vesilahden pitäjän Suonolassa, Rämsöössä. 

Kalle Laaksosen äiti oli nimeltään Loviisa Heikintytär (s.1862) ja Loviisan isä oli hevosnylkyri Heikki Hautell (1826 - 1890).  Heikki Hautell on perheineen tullut mökkiläiseksi Vatajan Prusin alueelle 1881, voisiko se olla tämä sama paikka?  Heikin seitsemästä lapsesta vain kaksi eli aikuisikään asti. Heikin vaimo oli Anna Stina Heikintytär s. Marjasuo (1828 - 1905).

Kalle ja Fanny Laaksosen jälkeen paikan omistivat Kaarle (1872 - 1947) ja Milja s.Suonsivu (1892 - 1955) Lehtimäki. Myöhemmin paikan ostivat Esko ja Liisa Mäenpää. 

Lantulan ja Ekojärven seutu ajassa muuttuneessa; Esko Pietilä 1997:

"Hevosnylkyri Heikki Hautelli"

Heikki oli kotoisin Hautellin (Varesniemi, Hautamäki) torpasta Vatajan takamailta Rautaniemestä. Hän oli veljeksistä vanhin ja jäi asumaan synnyintorppaansa, harjoittaen kuoharin ja hevosnylkyrin ammattia 1800 -luvun lopulla.

Työtä ei pidetty muiden ihmisten arvoisena. Kukaan ei syönyt samalta pöydältä, vaan hänelle laitettiin ruoka penkille tai tuolille, ettei pöytä saastuisi. Heikki oli tietoinen asemastaan, ja vielä korosti sitä pitämällä nylkyveistä poikittain suussaan työtään tehdessään. Kun joku kysyi, mitä hän pitää ammatistaan, oli Heikki vastannut: Toisilla on verstas, mutta minulla on aina verstas joka konin kyljesä.

Niinpä hän viipyikin talossa pari kolme päivää, vaikka ei hevosen putsaaminen kovin kauan aikaa vienytkään. Kun Hautelli tuli Vatajan Prusille hevosta nylkemään, varoitteli isäntä emäntää laittamaan ruokaa niin ettei kesken loppuisi, sillä Heikki oli kova syömään. Hän oli laiska muihin töihin ja jos nylkyrin hommaa ei ollut, niin hän makasi mahdottoman kuumassa pirtissään. Kuultuaan, että häntä tullaan hakemaan johonkin nylkemään, hän oli syömättä monta päivää, ja söi sitten talossa uskomattoman paljon.

Mäenpää palstatila, Iso-Pällin alustaa

Vatajan kylässä sijaitseva Mäenpää on Rautaniemen perämaan uusimpia asumuksia. Se ei ole koskaan ollut torppana, vaan se on perustettu Iso-Pällin talosta pakkohuutokaupan jälkeen lohkotulle palstatilalle ja erotettu omaksi tilaksi ensimmäisten joukossa Rautaniemessä. Mäenpään tilaan on lainhuudon saanut Oskari Mäkelä v. 1904. Paikkaa on yleisesti sanottu Ali-Mäenpääksi erotukseksi naapurissa sijaitsevasta toisesta Mäenpää -nimisestä paikasta.

Juho Oskar Mäkelä (1872 - 1956) oli lähtöisin Vatajan Kaupin Mäkelän torpasta Ekojärven perältä Kivijärven rannasta (myöh. Majamäki). Hän oli mennyt Vatajan Hannulaan työmieheksi 1892 ja vihittiin Kaupin talon tyttären Johanna Karoliinan (1877 - 1941)  kanssa 1897. Lapset Eero Oskar (1898) ja Elsa (1899) syntyivät Vatajan Kaupilla. Rautaniemeen Iso-Pällin palstatila Mäenpäähän perhe muutti 1903 ja he ottivat käyttöön sukunimen Mäenpää. Rautaniemessä perhe kasvoi ja syntyivät lapset Ellen Matilda (1905), Emma Maria (1906), Kaarlo Eemil (1909), Hilda Lydia (1914) ja Tauno Olavi (1915). Uusi päärakennus rakennettiin 1920. 

Oskarin ja Johannan jälkeen tilan hoitoa jatkoivat Tauno Mäenpää (1915 - 1985) ja vaimonsa Veera (1923 - 2009). Tauno oli kahden sodan veteraani ja palveli talvisodassa JR7 ja jatkosodassa KTR12 joukoissa. Vaimo Veera o.s. Määttänen oli kotoisin Karjalasta Uudenkirkon pitäjästä.  

Isojärven kylää

Wälimaa, Alapohjan ja Wirrin alustaa

Pakkala, Wirrin alustaa

Waresniemi / Hautamäki, Roikan alustaa

Hautamäki on Rautaniemen vanhimpia torppia, ensimmäinen merkintä torpasta on rippikirjoissa v. 1801. Torpan nimenä käytettiin ensin Waresniemeä, Hautamäeksi se vaihdettiin n.1870.

Waresniemen torpan perusti Lappväärtin Isojoen Forsbyn talon poika Matti Jaakonpoika (1763-1829). Tyrväällä on puhuttu tämän Forsbyn -suvun kohdalla "Lappväärtin kirkonvarkaista". Tarinan mukaan Matin vanhempi veli Antti Forsby ja hänen vanhin poikansa ovat 1804 joutuneet lähtemään Viaporiin, syyksi oli kirjattu "Närpiön kirkkoherran takia". Antti ei ilmeisesti koskaan selvinnyt sieltä kotiin. Myös tällä Varesniemeen tulleella Matti Jaakonpojalla on kerrottu olleen tuomio väärän rahan teosta. 1700 -luvun kuparisten plooturahojen väärentämiseen on tarvittu varmaan vähän sepäntaitojakin. 

25.3.1794 on Isojoella vihitty merimies Matts Forsby Porin kaupungista ja torpan tytär Anna Gabrielsdotter (1769-1834) Isojoen Honkaniemeltä. Tyrväälle he saapuivat 1700- ja 1800 -lukujen vaihteessa ja perustivat Waresniemen torpan. Tämä Waresniemi oli sitten toinen Isojoen tervantekijäperheiden Rautaniemen perämaahan perustamista torpista. Annan täti Justiina ja miehensä Matti olivat muutamaa vuotta aikaisemmin perustaneet alueelle jo Haapaniemen torpan. Haapaniemen ja Varesniemen torpista teollinen tervakulttuuri alkoi levitä ympäri lähiseutua Tyrvään, Vesilahden ja ehkä vähän Punkalaitumen ja Urjalan puolellekin. (Jorma Tuomisto, Rautaniemen tervakulttuurin juurilla). Matilla ja Annalla oli suuri lapsikatras, joista lähiseudulla asuivat tytär Maria Kivelän torpassa Rautaniemessä, tytär Anna Lena Töyräskorpi Halkivahassa, poika Matti Suonsivussa Ekojärvenmaassa ja poika Johan Mäenpään torpassa Rautaniemessä.

Matin kuoleman jälkeen Varesniemen torppaa pitivät muutaman vuoden tytär Maria (1798-1874) ja miehensä Erkki Jaakonpoika (1783-1854). Erkki oli syntynyt Vesilahden Narvan Yli-Takulla. He siirtyivät Varesniemestä lähistöllä sijaitsevaan Kivelän torppaan 1834. Tähän päättyi isojokilaisten aika Varesniemen torpassa. Tervanvalmistamisen taito oli heidän toimestaan jo hyvin levinnyt Rautaniemen Perämaahan ja kaupankäynti tervalla jatkui pitkään seutukunnalla. 

Seuraava suku isännöi Varesniemen torppaa sitten n. 20 vuotta.  Torppariksi tuli Heikki Antinpoika Varesniemi (1798-1878) ja vaimonsa Maija Lisa (1807-1868). Heikki oli Laurilan talon poika Kiikan Kulmuntilasta ja Maija Lisa Nikkilän talon tytär Tyrvään Tapiolan kylästä. Lapsia oli tässäkin perheessä kymmenen, joista 3 poikaa ja 3 tytärtä varttuivat aikuisiksi. Rovasti H.O. Mäkelän isä oli yksi näistä pojista, ja rovasti Mäkelä on v. 1932 kertonut isästään:  "Runsaasti sata vuotta sitten oli Tapiolan Laurilan poika Heikki Antinpoika mentyään avioliittoon Gyndmundilan Laurilan (Kiikasta) tyttären Marin kanssa siirtynyt Rautaniemen Perämaahan Järviän Roikan maalle sinne Varessuonlaiteille Varesniemeen ja perustanut sinne saman nimisen uudistorpan (nyk. Hautamäen talo). Hänellä oli kolme poikaa ja kolme tytärtä, joista ei kukaan kyennyt ottamaan asuntoa, kun sen perustaja leskeksi jääneenä luopui sen hoidosta. Tyttäret joutuivat aikoinaan naimisiin. Vanhin poika Heikki sai lopuksi pikku mökin. (hevosnylkyri Heikki Hautell) Mauri liittyi Suomen Kaartiin, ottaen v.v. 1877 - 1878 vanhempana aliupseerina osaa Venäjän Turkin sotaan. (Mauritz Järvinen, kirjansitoja, vanginvartija Turun Kakolassa)  Nuorin Hermanni (isäni) kokosi itselleen palveluksessa sen verran varoja että kykeni sittemmin ostamaan kotipaikkani Mäkelän. (Mäkelän torppa, myöhemmin Pelto-Mäkelä Kaltsilan kylässä)" Yksi tyttäristä jäi lähistölle, Maria Elisabet vihittiin Vaanin Heikin kanssa 1849.

1857 tuli Varesniemen torppariksi Kalle Reinhold Mikonpoika (1828-1906) ja vaimonsa Hedvig (1839-1921). Kalle oli Ala-Maijalan talon poika Kiikan Kikkerlän kylästä ja Hedvig Kaukolan Vänniän Tuomiston torpan tytär. Kallen veli Malakias, myös Ala-Maijalan poikia, tuli lähinaapuriin Haapaniemen torpan torppariksi Varessuon laitaan 1865. Vuonna 1868 Kalle Reinhold ja vaimonsa Hedda tekivät talokaupan, ja ostivat  Roikan talon Isojärven kylästä. Varesniemi oli Roikan talon torppa ja sijaitsi Roikan perämetsäsaralla Rautaniemessä. Näin tuli Varesniemen torpparista koko Roikan talon isäntä. Kauppakirja tehtiin 12.12.1867 ja kauppahinta oli 3500 markkaa sisältäen syytinkisopimuksen edelliselle talolliselle. Roikan myyneet talolliset olivat melko nuori pariskunta ja heille syntyi kaupanteon jälkeen Roikalla vielä seitsemän lasta lisää, lapsia oli yhteensä 12. Syytinkisopimus edellisille omistajille kesti yli 50 vuoden ajan, Vilho Roikka kuoli 1917 ja vaimonsa 1924. Kaupanteon hetki oli vaikeiden nälkävuosien aikaa Suomessa ja moni talollinen luopui talostaan, syystä tai toisesta.  Kalle ja Hedda muuttivat sitten Roikan talon isäntäpariksi. Heidän kahdeksasta lapsestaan neljä oli syntynyt Rautaniemessä ja toiset neljä sitten syntyivät Roikan talossa. Roikan talo on saman suvun hallussa edelleen. 

Seuraava torppari Varesniemeen tuli sitten samaisesta Roikan talosta, kun talosta luopuneen isännän nuorempi veli Malakias Wilhelmsson Roikka (1838-1924) ja vaimonsa Johanna Maria Andersdotter (1844-1939) saivat torpan hoitaakseen 1868. Malakias oli kotoisin Isojärven Roikan talosta ja Johanna oli Uudenkylän Yli-Orvolan talon tytär. Heidät oli vihitty viisi vuotta aikaisemmin ja perheeseen oli jo syntynyt kolme lasta. He muuttivat torpan nimeksi Hautamäki ja ottivat sen perheen sukunimeksi. Tästä suvusta tuli sitten pitkäaikainen ja pitkäikäinen  suku Hautamäkeen. Malakias kuoli 1924 ja oli 84-vuotias ja Johanna eli 95-vuotiaaksi, kuoli Hautamäessä 1939.

Malakias ja Johanna Hautamäen lapsia olivat: Johanna Vilhelmiina Hollo (1863-1947), Karoliina Suonsivu (1865-1924), Malakias Roikka (1868-1868), Hilma Amalia Hautamäki (1868-1877), Vilho Malakias Hautamäki (1870-1935), Emma Aleksandra Kuusisto (1874-1961), Hilda Eufrosyne Nurminen (1876-1931) ja Hilma Amalia Sorva (1881-1950). Vanhimman tyttären Miina Hollon perhe asui itsellisenä Hautamäessä vuosina 1896 - 1908. Ville Hautamäki oli siis lapsista ainoa eloonjäänyt poika ja torpan isännyys siirtyi seuraavaksi hänelle. Hän lunasti Hautamäen torpan itsenäiseksi tilaksi ja osti 1917 torppaan maita kolmesta eri Isojärven kylän talosta: Roikalta, Piukulta ja Uotilalta. Ville Hautamäki eli naimattomana kotitilallaan kuolemaansa asti. Hänen kerrotaan olleen hyvin pitkä ja laiha mies. Hän kuoli 1935 sydäntautiin, ikää hänellä oli tuolloin 65-vuotta.

Villen sisaren, Hilda Nurmisen perhe oli muuttanut Urjalasta Rautaniemeen Hautamäkeen 1920 -luvulla, myös äiti Johanna eli tilalla vuoteen 1939.  Hildalla ja miehellään nahkuri Karl Aksel Nurmisella (1870-1942) oli suuri perhe, lapsia oli yhteensä kymmenen: Kalle, Teemu, Anna-Liisa, Pekka, Abraham, Arvo, Maria, Tyyne, Kerttu ja Laina. Hautamäen tilallisena jatkoi heistä Abraham Nurminen. Abraham oli syntynyt Urjalan Kehron kylässä 1907 ja hän kuoli naimattomana Tyrvään Rautaniemessä 1990. Vuonna 1992 tilan osti Aappon serkun, Lauri Hollon, tyttärenpoika T. Tuomisto.  Tilan v.1926 rakennettu päärakennus on säilynyt hienosti lähes alkuperäisenä näihin päiviin asti. Ja edelleen on Rautaniemen tiessä talon kohdalla mainiot rallitieksikin hyvin sopivat "Nurmisen kurvit". 

Silta (=Siltala), Alapohjan ja Ylipohjan alustaa

Kyrkkö, Roikan alustaa

Hirvikorpi, Roikan alustaa

Mäenpää, Wirrin alustaa

Mäenpään torppa on perustettu Rautaniemen perämaahan 1840 -luvulla. Sinne perustivat asumuksensa Johan Mattsson (1813-1868) ja vaimonsa Maria Elisabeth Johansdotter (1815-1898). Johan oli lähtöisin Rautaniemestä Varesniemen torpasta, hän oli nuorin Isojoelta tulleiden Varesniemen torpan perustajien Matti ja Anna Honkaniemen kymmenestä lapsesta. Johan oli ollut renkinä veljensä Matin perustamassa Pakkalan torpassa 1831-1833, sitten Vatajan Hannulassa 1834-1835. Isojärven Virrille hän meni rengiksi 1836 ja sieltä löytyi vaimoksi pari vuotta nuorempi Virrin talon tytär Maja Lisa. Virrin talon perämetsäsaralta löytyi heille sitten torpan paikka ja v.1844 heidät on merkitty asukkaiksi Rautaniemen perämaahan perustettuun Mäenpään torppaan. Lapsia syntyi perheeseen yhteensä 10 vuosien 1836-1859 aikana. 

Johan oli torpparina Mäenpäässä yli 20 vuotta ja kuoli syksyllä 1868 suurten nälkävuosien aikaan 54-vuotiaana. Torpan emäntä Maja Lisa eli Mäenpäässä vielä kymmeniä vuosia, ollen kuollessaan 1898 82-vuotias. Maja Lisa on varmaankin ollut lujatahtoinen emäntä ja hänelle on tullut tuomio mm. luvattomasta maan käytöstä ja näpistyksistä miehensä kuoleman aikoihin.

Maaliskuussa 1869 vihittiin Johanin ja Maja Lisan vanhin tytär Karoliina Vilhelmiina (1841-1884) Vesilahden Krääkkiöstä tulleen Lamminsivun torpan pojan, Mikko Hermanninpojan (1842-1887) kanssa. Mikko oli ollut sotilaana Suomen Kaartissa ja hän käytti myös sukunimeä Sarén. He tekivät heti samana vuonna kirjallisen torpankontrahdin Mäenpään torpasta Wirrin, Knuutin, Linkin ja Isopällin talonisäntien kanssa. Kontrahtiin sisältyi ehto, että se on voimassa niin kauan kuin torpan leski Maja Lisa elää, sisältäen syytingin. 

Karoliinan ja Mikon perheeeen syntyi 9 lasta, joista viimeisinä kaksoset Frans ja Aina v.1884. Perheenäiti Karoliina kuoli tähän kaksossynnytykseen 43-vuotiaana ja kaksosetkin kuolivat, Aina 2 viikon ikäisenä ja Frans 3 kk ikäisenä. Mikko Mäenpää jäi torppariksi viiden alaikäisen lapsen kanssa. Vanhin poika Erland oli kasvattina Krääkkiössä Lamminsivun torpan vaarin luona, sisaret lähtivät jo varhain piioiksi lähistön torppiin, nuorin sisar Selma oli huutolaisena Ekojärvellä Tuomolan torpassa.  Pari vuotta myöhemmin Mikko avioitui uudelleen Kivijärven torpan tyttären Vilhelmiinan kanssa. Vilhelmiinalla oli kaksi aviotonta lasta ja yhdessä Mikko Mäenpään kanssa poika Frans. Frans kuitenkin kuoli jo puolivuotiaana v.1887 ja samana vuonna kuoli torppari Mikko Mäenpää keuhkotautiin 45-vuotiaana. Pian tämän jälkeen Vilhelmiina muutti pois Mäenpäästä ja meni Vesilahteen torppari Limnellin vaimoksi. 

V.1888 on torppariksi tullut torpan vanhan emännän Maija Liisan sukulaispoika, 24-vuotias Kaarle Willenpoika Wirri (1864-1962). Kalle oli Isojärven Virrin talon nuorin poika, talollisena oli hänen vanhin veljensä Vilho Virri. Kalle oli lähtenyt palvelukseen Vesilahden Suonolan Setälään ja siellä hänet oli 1885 vihitty palvelustyttö  Matilda Vilhelmiinan (1862-1909) kanssa. Heillä oli kolme lasta: Kaarle (1886-1899), Elsa (1888-1933) ja Johannes Verner (1891-1988). 

1890 -luvulla alkoi Karoliina Isopälli vaatia häätöä Mäenpään torpparille ja vaati Kaarle Mäenpäätä luopumaan Iso-Pällin taloon kuuluvista maista ja huoneista. Torppaa hallitsi torpan leski Maija Liisa miesvainajalleen tehdyn elinkautisen kontrahdin nojalla ja Karoliina Isopällin mukaan siellä ainoastaan työntekijänä oleskelee Kalle Mäenpää perheineen. Torpasta osa "voinee kuulua" Iso-Pällin tilaan. Rajankäynnit ovat tuohon aikaan olleet melkoisen epämääräisiä ja vähän kuulopuheiden varassakin. Syyskäräjissä 1895 Kalle joutui luopumaan Isopällin taloon kuuluvasta osuudesta torpan maista ja rakennuksista. Tämä lienee yksi niitä harvoja käräjiä, jotka Karoliina Isopälli voitti oikeudessa. 

Kalle Mäenpää jäi leskeksi 1909. Seuraavana vuonna hän avioitui vesilahtelaisen torpparin leski Mariaana Juhontytär Syrjän (1862-1936) kanssa. Mariaana oli jäänyt leskeksi ja viiden lapsen huoltajaksi kymmenkunta vuotta aikaisemmin, kun miehensä torppari Vihtori Syrjä oli hukkunut Suonojärveen vain 39-vuotiaana. Kallella ja Mariaanalla ei ollut yhteisiä lapsia, olivathan he naimisiin mennessään jo lähellä 50 ikävuotta. Kalle Mäenpää oli todellinen tervaskanto ja eli Rautaniemen Mäenpäässä vuoteen 1962, 98-vuotiaaksi. Tuossa lähes sadan vuoden ajanjaksossa ehti nähdä varmasti monenlaista tapahtumaa Rautaniemessäkin!

7.11.1914 on Tyrväällä vihitty 23-vuotias torpparin poika Johannes Verner Mäenpää Isojärven Virrin alueelta ja 24-vuotias torpparin tytär Aino Suleima Tuomisto (1890 - 1970) Lummajan Vedon alueelta. Kirkkoherra K.A.Heikel on toimittanut vihkimisen Tyrvään Pappilassa. Heidän perheeseen syntyi yhteensä 8 lasta: Paavo Johannes (1915-1915), Aune Mirjami (1917-1968) myöh. Vastaranta, Heikki Johannes (1918-1996), Esko Paavali (1921-2000), Voitto Vilhelm (1923-2002), Tuomas Mikael (1925-k.), Anna-Liisa Raakel (1928-2017) myöh. Lehtonen ja Heimo Kalervo (1931-2005). 

Kauppakirjalla 23.11.1918 ovat torppari Verneri Mäenpää ja vaimonsa Aino ostaneet hallitsemansa vuokra-alueen itsenäiseksi tilaksi Kalle Virriltä. He rakensivat Mäenpäähän uuden päärakennuksen 1921. Mäenpään tilaan on lisätty maata myös Knuutin, Linkin ja Ala-Orvolan tiloista. Mäenpäässä asui myös Vernerin naimaton sisar Elsa. Elsasta oli varmaan hyvä apu suuren perheen hoitamisessa. Kesäkuussa 1938 tuhosi tulipalo Mäenpään navettarakennuksen. Venneri asui Mäenpäässä kuolemaansa asti ja oli myös pitkäikäinen. Hän kuoli 1988 ja oli kuollessaan 97-vuotias. Mäenpään tilallisena jatkoi poika Esko yhdessä vaimonsa Liisa Ilonan o.s. Tuominen (1929-2021) kanssa. Heidän perheessään oli neljä lasta. Poika Auno kuoli myrkytykseen 1953 vain 9 kk ikäisenä. Vuodesta 1981 lähtien on tilalla jatkanut lapsista vanhin poika ja se on viljelystilana edelleen. Mäenpäässä Rautaniemen perämaan lapset kävivät 1960- ja 1970 -luvuilla  pyhäkoulua. Eskolla oli Ford Anglia -merkkinen auto. 

Kranttila, Piukun alustaa

Haavisto, Roikan alustaa (siirretty Ekojärven lukulahkoon)

Wihdanmäki, Roikan, Piukun ja Linkin alustaa (siirretty Ekojärven lukulahkoon)

Uudenkylän kylää

Wälimäki, Keski-Orvolan alustaa

Tomma, Punton ja Keski-Orvolan alustaa

Kenttälä, Harsun alustaa (Kaltsilan kylää 1883)

Siltanen, Yli-Orvolan alustaa

Viitaniitty, Yli-Orvolan alustaa, Tomman alustaa

Viitaniityn mäkitupa sijaitsi Tomman takana metsä-alueella pienen pellon laidassa kuljettaessa Tomman kangasta Ekojärvenmaahan päin Tiensuuta kohti. Viitaniittyyn on ollut kulku myös Murtoonmaantieltä Ylisen kohdalta. Tänne metsän keskellle on 1891 muuttanut Kustaa Adolf Viitasen (1849-1927) perhe. Kustaa oli lähtöisin Uudenkylän Orvolan alueelta ja vaimonsa Amalia Vilhelmiina (1850-1932) Myllymäen mäkituvasta Evon kylästä Stormista. Vilhelmiinan äiti oli lähtöisin Tomman torpasta Rautaniemestä, joten seutu oli heille jo ennestään tuttua. Tomman torppa on asutettu jo 1800 -luvun alussa, joten on mahdollista, että tässä Viitaniityn mäkituvassakin on jo hyvin aikaisin ollut asukkaita. Kustaa ja Vilhelmiina oli vihitty Tyrväällä 1872 Kustaan ollessa renkinä Storminkylän Pakulassa ja Miinan ollessa piikana Laukulan Sotkalla.  Kustaalla ja Vilhelmiinalla oli kahdeksan lasta. Perhe oli oleskellut välillä 5 vuotta Vesilahden puolella ja käyttänyt siellä sukunimeä Lastunen. Kun he tulivat Rautaniemeen, ottivat he käyttöön sukunimen Viitanen.

Kustaa ja Miina Viitasen lapsista neljä ensimmäistä olivat tyttäriä ja neljä seuraavaa poikia. Perhettä koeteltiin kovasti sairauksilla ja kaikki pojat kuolivat jo pieninä. Ensin kaksospojat Konrad ja Kaarle 3 kuukauden ikäisinä 1889 tuhkarokkoon ja sitten vuonna 1892 6-vuotias poika Johannes ja 2-vuoden vanha Kaarle molemmat tulirokkoon. Tuohon aikaan riehui Tyrvään seudullakin vaikea tuhkarokko- ja tulirokkoepidemia, mm. Nätkinmäen torpasta Ekojärvenmaasta kuoli kolme pientä lasta. Perheen kaikki neljä tytärtä muuttivat 1899 Tampereelle työntekijöiksi trikootehtaalle ja verkatehtaalle. Tyttäristä nuorin Maria lähti Tampereelta  Amerikkaan 1903, avioitui siellä, mutta tuli takaisin Tampereelle 1908. 

Tyttärien lähdettyä elelivät Kustaa ja Miina sitten kahdestaan mökissään luultavasti hyvinkin vaatimatonta elämää. Peltoa on ollut vajaa hehtaari ja karjaa on mainittu 1 lehmä, 1 hieho, 1 vasikka, 1 lammas, 1 kuttu ja 1 kili. Kustaa on mainittu välillä Kaltsilan Harsun työmieheksi.  Vuonna 1900 on Tomman Kallen kanssa käyty käräjiä kotirauhan rikkomisesta, joten naapurisopu on toisinaan ollut vähän koetuksella, vaikka kyseessä olikin sukulaismies.  Viitaniityn palstaan on Kalle Tomma saanut lainhuudon 1916, sitten Jaakko Tomma 1922. Vuoden 1929 maatalouslaskennan mukaan on mäkitupa v.1923 lunastettu itsenäiseksi alueeksi Kustaalle ja Miinalle.  Tyttäristä Hilma Katariina (1879-1963) palasi vanhempiensa kuoleman jälkeen Tampereelta Tyrväälle ja hänet vihittiin 1933 Viitasen mäkituvan naapurin, Välimäen tilallisen Vilhelmi Välimäen (1885-1961) kanssa. Vilhelmi Välimäki ja Hilma Järvelä o.s. Viitanen, olivat molemmat leskiä avioituessaan keskenään. Viitaniityn mäkituvasta ei taida olla mitään rakennuksia jäljellä, kun viimeisen asukkaan, Miina Viitasen kuolemastakin on pian sata vuotta. 

Stormin kylää

Waani, Warren alustaa

Lepola, Warren alustaa

Eno, Stormin alustaa

Kuvissa Enon torppa (tulipalo 1944), Jenny ja Heikki Eno n. 1914, Antero n. 1944, Aini ja Antero 1957, Vilhelmiina Eno 1920 -luvulla

Ruohola, Yli-Harsun ja Ikolan alustaa

Suonsivu, Yli-Harsun alustaa (siirretty Ekojärven lukulahkoon)

Kaltsilan kylää

talo Penttilä (Nyman, Sallin alustaa)

Lähteenmäki, Penttilän alustaa

Niemenpää, Sallin alustaa

Harjunpää, Vanhakylän alustaa

Bärlund eli Murto, Rosilan ja Vanhankylän alustaa

Seppä-Murto, Rosilan alustaa

Rautaniemi eli Sassi, Lomman ja Sorvan alustaa

Ylijoki, Rosilan alustaa

Ahdet, Vanhakylän alustaa

Mäkelä, Harsun alustaa

Mäkipää, Sallin alustaa

Kenttälä, Harsun alustaa

Murtojärvi, Harsun alustaa

Harjunpää, Prinkan alustaa

Ylinen, Rosilan alustaa

Murtoonmaahan Kaltsilan kylän alueelle, Rosilan rusthollin alustalle, on perustettu Ylisen torppa 1870 -luvulla. Se löytyy ensimmäisen kerran rippikirjoista 1876 ja ensimmäisinä asukkaina mainitaan Kustaa Wilho Heikinpoika Asp ( s. 1848 Tyrvää) ja vaimonsa Anna Matintytär (s. 1842 Punkalaidun). Aspin Vilho oli kotoisin Kaltsilasta Pitkäjärven torpasta. Hän oli ammatiltaan mylläri ja käytti sukunimeä Asp. Ylisen torpassa he asuivat viitisentoista vuotta ja muuttivat sitten 1892 Suoniemen Sarkolaan mylläriksi.

Seuraavaksi torpparina on ollut Vilho Nestori Hesekielinpoika Lepistö (1868 - 1926) ja vaimonsa Olga Vilhelmiina (1870 - 1947). Nestori oli Rautaniemestä Lepistön torpan poika ja Olga Kankaanpään torpan tytär. Juuri vihittynä nuorena parina 1890 he tulivat Ylisen torppaan ja asuivat siellä viitisen vuotta, jonka jälkeen 1899 siirtyivät Leppäniemeen ja sieltä edelleen 1911 Olgan kotitaloon Syrjään.

1895 tuli Ylisen torppariksi Storminkylästä Antti August Antinpoika Nikkilä (1868 - 1918) ja vaimonsa Amanda Vilhelmiina Juhontytär (s. 1864). Heillä oli tullessaan jo kaksi poikaa, myöhemmin lapsia syntyi viisi lisää. August oli myöskin mylläri ja jo kahden vuoden kuluttua he muuttivat takaisin Stormiin. August toimi Stormissa myllärinä. Vuoden 1918 punakaartilaisvallan aikana hän toimi jäsenenä taksoituslautakunnassa ja uudessa kansakoulun johtokunnassa. Aukusti Nikkilä kuoli Tammisaaren vankileirillä syyskuussa 1918. Vanhin poikansa Vihtori kuoli taisteluissa Lahdessa huhtikuun lopulla 1918. 

Huhtikuussa 1897 tuli Murtoonmaahan Yliselle torppariksi Halkivahasta Jokioisten Seppälän Mäenpään torppari Juho Eemil Vihtorinpoika Mäenpää (1870 - 1962) ja vaimonsa Hilda Juhontytär (1872 - 1945). Juho oli kotoisin Urjalasta ja Hilda Lähteenkorvan torpasta Illosta. Heistä tulikin sitten pitkäaikaiset asukkaat Ylisen torppaan ja he lunastivat tilan itsenäiseksi 1923. Juho ja Hilda Ylisellä oli kahdeksan lasta: Juho Vihtori 1896, Johannes Konrad 1897, Urho Paavali 1900, Johanna Matilda 1903, Matti Aukusti 1906, Erkki Eemeli 1909, Urpo Toivo 1910 ja Aune Maria 1914. Tämä sama suku taitaa edelleen omistaa Ylisen talon ja siellä on vielä hyvin säilynyt vanha päärakennuskin jäljellä muistona menneiltä ajoilta. 

Isokuovanen, Vanhakylän alustaa

Kankaanpää, Sorvan alustaa

Evon kylää

Evon kylän torpat siirretty 1883 perustettuun Kallion lukulahkoon

Murto, Kutin alustaa

Lepistö, Rahkilan alustaa

Uusimaa, Riisikan alustaa

Sillanpää, Törmän alustaa

Kankaanpää (Kankaansyrjä), Junnilan alustaa

Heikkilä (Metsä-Heikkilä), Junnilan alustaa

Tuomola, Nikkilän alustaa

Sianoja, Keikkon alustaa

Haapaniemi, Keikkon alustaa

Kuovanen, Rahkilan alustaa

Erkkilä, Nikkilän alustaa

Langenoja, Heikkilän alustaa

Murto, Luukolan alustaa

Sammaljoen kylää

Sammaljoen kylän torpat siirretty 1883 perustettuun Kallion lukulahkoon 

Kallio eli Laitajärvi, perintötalo

Koivu eli Ladvajärvi, perintötalo

Vastamäki, Koivun alustaa

Wahteri, Koivun alustaa

Kiwiniittu, Koivun alustaa

Ilvesmäki, Koivun alustaa

Wiikari, Koivun alustaa

Lailukoski, Kallion alustaa

Kankaanpää, Kallion alustaa

Suonpää, Kallion alustaa

Leppäkoski, Kallion alustaa

Jokela, Kallion alustaa

Haavisto, Kallion alustaa

Laukulan kylää

Koivisto, Sotkan alustaa (siirretty Kallion lukulahkoon 1883)