Juttuja ja tarinoita

Monenlaisia ammatinharjoittajia

Rautaniemestä löytyi osaajia kaikenlaisiin töihin, hyvin harvoin on tarvinnut isolle pitäjälle lähteä, elettiin omavaraistaloudessa. Alla lueteltu erilaisia töitä, joihin on melko varmasti löytynyt tekijöitä omalta kylältä. Tiedätkö näistä ammatinharjoittajista mainita ketään, tiedoista ollaan kiitollisia!

1940-luvulla sodan jälkeen maatilojen koneellistuminen ja kaupunkien kehittyminen johti siihen, että Rautaniemestäkin alkoi väkeä virrata kohti Tampereen ja Valkeakosken tehdasalueita. Vaatimattomiin oloihin ja pitkään työpäivään tottuneet torppien ja mäkitupien lapset olivat tervetullutta työvoimaa teollisuudelle ja monille rakennustyömaille. Moni käsityöläisammatti tuli kertakaikkiaan tarpeettomaksi. Opiskelemaan ja jatkaen koulunkäyntiä yhteiskouluun ja siitä eteenpäin, lähti kylästä vielä aniharva.

Seppä

- Hermanni Järvinen (1866 - 1946) Seppä Järvisen paja sijaitsi lähellä Kallion taloa. Hän toimi myös Rautaniemen Työväenyhdistyksen puheenjohtajana ja oli kunnanvaltuutettuna 1920-luvulla. Vaimon nimi oli Anna Stiina (1863 - 1952) ja he olivat lapseton pariskunta.
- Toivo Vuorenoja (1905 - 1997) toimi Rautaniemen seppänä koko ikänsä. Hän oli tunnettua seppäkulttuuri sukua ja perinne on jatkunut suvussa pitkään. Toivo ja Sylvi Vuorenojalla oli seitsemän lasta ja he asuivat Rautaniemen kyläkeskuksessa.

Suutari

- Hilja Jaakkola (1898 - 1987) asui Rautaniemen keskustassa Halkivahantien varressa. Hilja oli naimaton, hän piti myös pyhäkoulua ja lähetystyö oli hänelle tärkeää

Mylläri

Esaias Syrjänen (1843 - 1911) toimi Rautaniemen myllyn myllärinä vuodesta 1884. Vuosisadan vaihteen tienoilla osti Koivulan kylän myllyn Tyrväänkylän Munkista ja sen jälkeen häntä kutsuttiinkin "munkkimylläriksi". Poikansa Frans Syrjänen kuoli munkkimyllyssä 1907 34-vuotiaana ruhjoutuen myllyn rattaisiin. Syrjäsen torppa sijaitsi Evon kylän Toivolan alustalla, Murtoonmaantien varressa. Perhe oli kuuromykkiä. Esaias Syrjäsen jälkeen myllärinä oli Vihtori Rautanen. Hän joutui siirtämään myllyn uuteen paikkaan 1900, käräjöityään myllyn paikasta torpparin leski Karoliina Mäkelän kanssa.

Räätäli, ompelija

Tallukkaiden tekijä

- Vilho Heikinpoika Heinonen (e.Vaani 1857 - 1931). Heinosen Villellä teetettiin tallukkaita, hän kävi tekemässä niitä myös kotona ja silloin työtarpeet tulivat työn teettäjältä. Asui lähellä Kivelää Vatajan kylässä. Vaimo Karolina Fredrika (1864 - 1947 o.s. Niemenpää), perheessä oli yhdeksän lasta.
- Eero Johannes (Juho, Jussi) Kiviniemi (1894 - 1971). Kiviniemen Jussi piti tallukkaanteko -kursseja Rautaniemen koululaisille. Puoliso Lempi Aliina o.s. Jaakola (1892 - 1979). He olivat perheellisiä ja asuivat Kiviniemen naapurissa.

Nahkuri, karvari

- Lauri Vilho Hollo (1890 - 1984). Lauri Hollo osti Iso-Ruoholan torpan n. 1920. Laurin äiti Miina oli kotoisin Hautamäen torpasta ja isä Kalle Karkusta Vitikalta. Vaimo Elli Jenny (1915 - 2008 o.s. Mäenpää), perheessä oli neljä lasta.

Puuseppä, sorvari, varvari

Kivimies

Muurari

- Voitto Mäenpää , synt. 1923 Rautaniemi, Mäenpää, k. 2002 Tampere

Tervamestari

Nuohooja

Kirvesmies, rakennusmies

- kirvesmiehiä mm. Viljo Hirvikorpi, Aarne Eno, Osmo Eno

Länkimestari

Kauppias

- Anders Victor (Vihtori) Rautanen e. Rautaniemi (1865 - 1936) Vihtori Rautanen 70 vuotias: Kauppias V. Rautanen on syntynyt 25.6. 1865 Rautaniemen torpassa nykyisessä Sassin talossa. N. 40 v. sitten (v.1900) hän ryhtyi liikealalle, harjoittaen meijeri- ja kauppaliikettä Rautaniemessä, ollen hänellä myös myllylaitos. Muutaman vuoden kuluttua joutui Rautanen muuttamaan asuntoa nykyiselle paikalle, jossa myös aloitti sahaliikkeen. Rautasen ensimmäisen emännän o.s. Miina Murto kuoltua, meni hän naimisiin Betty Kurkelan kanssa. Edellä mainittujen liikkeiden lisäksi on Rautasilla huomattava maanviljelys, jota hoitavat hyvin. Kaikki tehtävänsä on Rautanen suorittanut tarmolla ja menestyksellä. (Tyrvään Sanomat 26.6.1935)
Oskari Tapala (1903 - 1991) piti kauppaa Rautaniemen keskustassa vastapäätä Osuuskaupan myymälää. Vaimo Anna Elviira s. Leppäkoski (1904 - 1974). Oskari Tapala oli kotoisin Liitsolasta ja toimi kauppiaana Rautaniemessä pitkään, n. 1938 - 1975. (tarkennukset tervetulleita!)
Eero Nestori Vuorenoja (1901 - k.Kiikoinen) toimi Enonkulman tienhaarassa Mutkalassa kauppiaana n. 1930 - 1935. Piti Rautaniemessä myös maatalouskerhotoimintaa toimien maatalousneuvojana. Vaimo Rauha Helena s. Maakala (1905 Keikyä - k. Kiikoinen). Siirtyivät Rautaniemestä kauppiaiksi Kiikoisiin.
Aleksi Julius Vihdanmäki (1909 - 1987) ja Laina Aliina Vihdanmäki s. Kursi (1906 - 1995) olivat kauppiaina Mutkalassa Vuorenojan jälkeen, muistaakseni 1960-luvulle asti. Satakunnan Kansa 3.10.1935: Tyrvään pitäjästä oleva tilallisenpoika Aleksi Julius Vihdanmäki on läänin maaherralta saanut luvan yhdellä henkilöautolla harjoittaa ammattimaista liikennettä Tyrvään nimismiespiiriin kuuluvissa Tyrvään ja Kiikan pitäjissä. Taksaksi sanotulle liikenteelle on vahvistettu 4 markkaa kilometriltä henkilölukumäärästä riippumatta. Satakunnan Kansa 18.12.1937:Tyrvään pitäjästä oleva kauppias Aleksi Julius Vihdanmäki on saanut luvan Tyrvään pitäjän Stormin kylässä sijaitsevassa kauppaliikkeessään pitää kaupan myöskin vähemmän vaarallista laatua olevia myrkyllisiä aineita

Luutien tekijä
Pärekoppien tekijä

- Vihtori Korpela (1896 - 1986). Vihtori ja vaimonsa Iida (1880 - 1966) muuttivat Rautaniemeen 1920-luvulla. He asuivat Kiviniemen maalla perheensä kanssa. Heidän poikansa Erkki joutui jatkosodan aikana kadoksiin 18.6.1944 ja hänen kohtalostaan ei saatu mitään tietoa vuosikymmeniin. Nyt viime aikoina on selvinnyt, että hän kuoli Leningradin sotavankisairaalassa leikkaukseen kesä-heinäkuussa 1944. (Suomen Sotasurmat 1939-1945)

Kelloseppä
Teurastaja
Välskäri

- Sikojen salvausta suoritti Aarne Eno. Karjuporsaat salvettiin noin viikon ikäisenä, jotta vältyttiin lihaan sukukypsymisen myötä syntyvältä karjunhajulta. Kylään ei yleensä montaa karjua jätetty, yksi karju oli kuulemma Sassin Laurilla.

Hieroja, kuppari, luontaisparantaja
Lapsenpäästäjä
Ruumiinpesijä
Sairaanhoitaja

- Hyvät ensiaputaidot oli Enon Aarnella. Hän hoiteli pienemmät murtumat, haavat ja palovammat, mm. jalan tai käden lastoitus sujui häneltä hyvin. Aarne oli sekä talvi- että jatkosodassa toiminut lääkintäaliupseerina ja siltä reissulta olivat nämä taidot varmasti peräisin. Aarnella (1914 - 1997) ja Selmalla (1914 - 2007, o.s. Vaani) oli seitsemän lasta ja he asuivat Enonkulmantien varrella.

Täkin tikkaaja
Kankuri
Pyykkäri
Paakari
Pitokokki

- Katri (Kaisa) Maria Vahteri (s.1915) oli Kontra ja Varma Vahterin tytär Vahterinkulmalta ja taitava pitokokki

Kutunjuustojen tekijä
Asioitsija, tilintarkastaja

- Aleksi Tomma (1895 - 1952)

Kiertokoulun opettajat, pyhäkoulun opettajat ym.
Sahan työntekijät esim. ripojen käsittelijät
Meijerityöntekijät
Puusepänteollisuuden työntekijät
Kaupan myyjät
Nahkurin sällit ym. oppipojat

Rautaniemen asutuksen synnystä.
Kirj. V. Ylijoki. 1937

Rautaniemen seudun asutuksen historiassa on Isonvihan aika tärkeänä käännekohtana. Silloin mainitulta paikkakunnalta hävisi kaikki aikaisempi asutus ja kesti jonkun aikaa, ennenkuin uudisasukkaita jälleen alkoi asettua tälle seudulle. Siitä miten Rautaniemi näin vähitellen tuli uudelleen asutuksi, on kansan muistissa säilynyt eräitä kertomuksia, jotka seuraavassa esitetään sellaisina kuin kirjoittaja on ne eräiden paikkakunnan vanhojen henkilöiden puhumina kuullut. Kertojina ovat olleet: Johanna Hautamäki, Vilhelmiina Kiviniemi, Pauliina ja Taavetti Ylijoki, Juho Seppä-Murto ja Oskari Pikku-Sianoja. Ottaen huomioon kirjoituksessa esitettyjen tietojen alkuperän ja laadun on luonnollista, ettei niiltä voida vaatia ehdotonta historiallista varmuutta ja todenperäisyyttä. Pääpiirteissään ne kuitenkin pitänevät paikkansa ja sellaisinaan ne varmaan omalla tavallaan kuvastavat kansamme luonnetta ja ajattelutapaa sekä sille ominaista taipumusta vanhojen asioiden polvesta polveen kertomiseen ja muistissa säilyttämiseen.

Ensimmäiset Isonvihan jälkeen Rautaniemeen saapuneet uudisasukkaat perustivat asumuksen paikalle, missä nykyinen Harjunpää sijaitsee. Uutta asuntoa rakennettaessa ja sen pihamaata perattaessa saatiin erään ympärimitaltaan sylen paksuisen haapapuun juurien alta näkyviin vanha kiukaan raunio. Kun tätä tarkemmin tutkittiin, löytyi siitä suuri ruostunut aitanavain sekä telso. (Avain oli niin kookas, että se saatettiin reiästään kiinnittää tahkon varteen kädensijaksi.) Tämä löytö antoi uudisasukkaille tiedon samalla paikalla aikaisemmin olleesta asutuksesta, joka kuitenkin oli hävinnyt jo niin kauan sitten, että niityt ja pellot olivat metsittyneet ja kiukaan raunion ylle oli ehtinyt kasvaa suuri haapa. Samaa tietoa vahvisti myöhemmin eräs toinen tapaus. Harjunpään vanha emäntä oli kerran kirkkomatkallaan yöpynyt Torran taloon, missä hän muun puheen ohessa ilmaisi m.m. kotipaikkansa. Silloin talon vanha, lähes 100-vuotias isäntä vuoteeltaan huudahti: »Joko siellä Raufojalla taas asutaan!» ja kertoi samalla, että ollessaan ennen valtiopäivämiehenä Ruotsissa hän vanhoista asiakirjoista oli saanut selville, että Tyrvään Rautaniemen seudulla jo kauan sitten oli ollut asutusta.

Harjunpään jälkeen iässä seuraavina kansa mainitsee useitakin vanhoja asumuksia, joiden
tarkempaa perustamisaikaa ja -järjestystä se ei kuitenkaan tunne. Niinpä nykyinen Mäkelä sai jo varhain alkunsa siten, että Karkusta eräs hiihtomies lähti kerran kirves vyöllä ja kontti selässä etsimään vaimolleen ja itselleen sopivaa asuinpaikkaa. Hän saapui retkellään Rautaniemen joen varrelle, löysi täältä mieleisensä alueen ja pystytti sinne kahden suuren kiven väliin havumajan väliaikaiseksi asunnoksi. Sitten hän hiihti takaisin Karkkuun ja kertoi vaimolleen asuinpaikan valinnasta. Yhdessä he sitten tulivat uudisasuntoa luomaan, ja mies perusti paikalle pienen mökin, jota ruvettiin sanomaan Tölliksi. Myöhemmin asunto siirrettiin noin 2 km alemmaksi jokea sen vastakkaiselle puolelle, ja samoihin aikoihin sen nimi muuttui Mäkeläksi. Mutta vanhasta Töllistä muistuttaa vielä nykyäänkin se, että paikkaa, jolla se aikoinaan sijaitsi, nimitetään yhä vielä Töllin maaksi.
Lähellä Mäkelää, vaikka joen toisella puolella, on nykyinen Ylijoen talo. Itsenäisenä talona se, niinkuin muutkin Rautaniemen asunnot, on ollut vasta vähän aikaa, mutta asuttuna se on ollut jo verrattain kauan. Alkuaan se oli nimeltään Vieras ja sen asuinrakennus sijaitsi aivan jokipartaalla nykyisten Sassin ja Ylijoen talojen välisellä niittyvainiolla. Mutta kun sitten erään omistajan ainoa poika oli hukkunut jokeen, rakennettiin asunto uuteen paikkaan jonkun verran kauemmaksi joesta. Entisen rakennuksen hirsistä tehtiin paja, joka vielä nykyäänkin, tosin uusittuna ja toiseen paikkaan siirrettynä, on käytännössä. Se, että asunnosta vähitellen ruvettiin käyttämään nimeä Ylijoki, johtui varmaan siitä, että sinne tultaessa täytyi kylätieltä kääntyä kulkemaan joen yli. Ylimenoa varten ei ollut siltaa, vaan sellaisen korvasi veden mukana laskemaan ja nousemaan pääsevä lautta. Vasta paljon myöhemmin, nykyistä edellisen omistajan aikana, rakennettiin joen poikki silta. Sama isäntä muutti asuinrakennuksen vielä kerran uuteen paikkaan, missä se sitten tähän asti on ollutkin.

Mäkelän ja Ylijoen naapuri Sassi on edellisiä nuorempi, mutta silläkin on jo monet vaiheet takanaan. Niinpä se on vaihdellut useasti nimeään aina omistajiensa mukaan ja ollut tunnettu aikoinaan m.m. Juha ja Rautaniemi nimillä. Tässä yhteydessä tulkoon kerrotuksi eräästä sen vanhasta omistajasta, n.s. »Juhan äijästä» kansan muistissa säilynyt tapaus. Ukko oli kyntämässä peltoaan kaurankylvöjä varten, kun pellon aidan taakse ilmestyi karhu irvistelemään. Kylvömies ei kuitenkaan pahoin säikähtänyt, murahteli vain: »Älä pentele hevostani vie ennenkuin peltoni kylvöön saan!» ja karkoitti häiritsevän vieraan tiehensä.

Sivistys saapuu Rautaniemeen

Tyrväällä järjestyi kiertokoululaitos v.1880 ja hiljalleen saapui sivistys myöskin Rautaniemeen. Kiertokoulua varten perustettiin lukulahkoja alkaen 1882. Rautaniemen lukulahkoon piirimiehiksi pitämään huolta koulua koskevista asioista valittiin torpparit Juhan Murto ja Hesekiel Lepistö. Kiertokoulun opettaja liikkui kylästä toiseen opettamassa lapsia kussakin lukulahkossa kahdeksan viikkoa vuodessa. Oppiaineina olivat kristinopin taito, lukeminen, laskento, kirjoitus ja weisuu.

Kiertokoulussa kävi ihmisiä lapsista aikuisiin, 12-14 vuoden ikä saattoi olla ihan tavallinen koulunaloitusikä. Suuri osa lapsista jäi kiertokoulun alkaessa vielä kotiopetuksen varaan. Lukemaan opittiin jotenkuten ja viimeistään rippikoulussa opeteltiin kristinopin taidot, mutta etenkin kirjoitustaito jäi monella täysin oppimatta. Puumerkin käyttö allekirjoituksena oli yleistä, kun ei osattu kirjoittaa.

Sammaljoelle perustettiin kansakoulu v. 1893. Kaikilla oli oikeus päästä kansakouluun, mutta oppivelvollisuutta ei ollut. Kansakoulua kävi vielä 1900-luvun alussakin vain noin 20 % lapsista. Suurin osa kävi kiertokoulua, kaikkia lapsia ei laitettu kouluun ollenkaan. Kansakoulun uskottiin opettavan lapset laiskoiksi ja totuttavan heidät kirjoihin ruumiillisen työn sijasta. Monet vanhan kansan ihmiset sanoivat käyneensä kiertokoulua vain yhden vuoden, ja senkin väärään suuntaan.

Vuonna 1899 oli pitäjä jaettava koulupiireihin niin, että kenenkään koulumatka ei muodostuisi yli viiden kilometrin mittaiseksi. Suurin osa Rautaniemen kylästä kuului Sammaljoen koulupiiriin, mutta ongelmia aiheutui Rautaniemen perämaan asukkaista, mihin koulupiiriin he laitetaan? Ratkaisuksi tähän siirrettiin Rautaniemestä Ekojärven lukulahkoon kuuluvaksi seuraavat asumukset: Silta, Pakkala, Mäenpää, Kranttila, Hirvikorpi, Hautamäki, Hollo, Kivimäki, Tuomisto, Eno, Lepola, Kivelä, Heinonen ja Hautell. Koulureitti Ekojärvelle ei varmaan ollut järin helppo, kun matkaa taitettiin pitkin asumattomia korpia. Tästä koulureitistä on Ruoholan suon lähettyvillä olevista kallioisista askelmista jäänyt sanonta "akatemian rappusista". Ekojärvi sai oman kansakoulun 1910 eli 15 vuotta ennen Rautaniemeä, montakohan oppilasta siellä oli Rautaniemen perämaan lapsista? Luultavasti useimmat tyytyivät vain kiertokouluun.

Tyrvään eteläpiirin kiertokoulua on Rautaniemen alueella pidetty ainakin seuraavissa paikoissa:

Sianojan lahvossa Pikku-Sianojalla koulu alkanut 23.4.1906

Rautaniemen lahvossa Iso-Ruoholassa koulu alkanut 19.8.1907

Sianojan lahvossa Wanhassa-Erkkilässä koulu alkanut 19.10.1908

Rautaniemen lahvossa Enolla koulu alkanut 1.3.1909

Rautaniemen lahvossa Wähä-Ruoholassa koulu alkanut 15.8.1910

Kallion lahvossa Harjunpäässä koulu alkanut 16.10.1911

Sianojan lahvossa Lepistössä koulu alkanut 14.10.1912

Rautaniemen lahvossa Suonpäässä koulu alkanut 18.8.1913

Kallion lahvossa Mäkelässä koulu alkanut 20.10.1913

Rautaniemen lahvossa Iso-Ruoholassa koulu alkanut 17.8.1914

Sianojan lahvossa Leppäniemessä koulu alkanut 12.10.1914

Rautaniemen lahvossa Mäkipäässä koulu alkanut 16.8.1915

Kallion lahvossa Harjunpäässä koulu alkanut 11.10.1915

Rautaniemen lahvossa Hirvikorvessa koulu alkanut 14.8.1916

Sianojan lahvossa Toivolassa koulu alkanut 9.10.1916

Sianojan lahvossa Iso-Sianojalla koulu alkanut 29.8.1921

Rautaniemen lahvossa Penttilässä koulu alkanut 27.2.1922

Kiertokoulut päätettiin muuttaa alakansakouluiksi v. 1922. Oppivelvollisuus oli tullut voimaan 1921 ja se velvoitti kaikki 7-13 vuotiaat lapset suorittamaan 2-vuotisen alakansakoulun ja 4-vuotisen yläkansakoulun. Kunnille annettiin siirtymäaikaa lain velvoitteen täyttämiseen ja käytännössä se toteutui vähitellen. Koulunkäynnistä sai helposti vapautusta sanoen, että lapsi saa vastaavaa opetusta kotona, vedoten heikkoon terveyteen, liian vaivalloiseen koulumatkaan tms. joten 1920-luvulla kaikki lapset eivät vielä käyneet 6-vuotista kansakoulua. Jatkokoulu, jota pidettiin Sammaljoella, kesti 2 vuotta ja se oli vapaaehtoinen. Monen 1900-luvun ensimmäisinä vuosikymmeninä syntyneen lapsen koulutie jäi siis käytännössä muutamaan vuoteen. Rautaniemessä tilanne parani, kun kylä sai oman kansakoulunsa v. 1925 ja koulunkäynti helpottui huomattavasti.

Rautaniemi erotettiin Sammaljoen koulupiiristä ja sen raja määrättiin kulkevaksi Kaltsilan ja Ekojärven koulupiirien kulmauksesta Ilvesmäen talon seuduille. Rautaniemen perämaan Ekojärven koulupiiriin kuuluneet asukkaat pääsivät nyt myös oman koulupiirinsä kouluun.

Rautaniemen kansakoulupiirin ensimmäiseen johtokuntaan 1924 valittiin Oskar Kallio, Oskar Suonpää, Suoma Tomma, Jussi Kiviniemi, Oskar Lepistö ja Juho Seppä-Murto sekä lisäjäseneksi koulun valmistumiseen asti opettaja Ahti Manner. Johtokunnan tehtävänä oli pitää luetteloa oppivelvollisista lapsista ja huolehtia, että oppivelvollisuus täytetään. Kunta oli velvoitettu antamaan avustusta etenkin ravinto- ja vaatetusavuilla siten, että kaikkien lasten koulunkäynti tuli mahdolliseksi.