Tiettömän taipaleen takana

Rautaniemen tieoloista

Rautaniemi oli tietön kulmakunta 1800-luvun loppupuolelle asti. Tänne Tyrvään takametsille tehdyille asumuksille vei aluksi polku, jota kesällä voitiin kulkea vain jalkapatikassa, ratsain tai kuormattua hevosta taluttaen, talvella pystyttiin liikkumaan reellä. Ennen pitkää alettiin tavoitella tietä, jota saattoi kesäaikaankin ajella rattailla kohtalaisen kuorman kanssa ja ajokalujaan särkemättä.

Aluksi Turku oli maan suurin kauppakaupunki, jossa Sastamalankin isännät etenkin talvisaikaan vierailivat ahkerasti kauppa- ja veronmaksuasioillaan. Säätyläiset lähettivät poikiaan kouluun Turkuun ja Poriin. Tampere alkoi kasvaa vasta 1800-luvun lopulla teollisuuskaupungiksi ja tiestöä alettiin laajentaa myös Tampereen suuntaan. Sitä mukaa kun tieyhteydet Porin ja Tampereen suuntaan paranivat, jäivät Turun matkat vähiin ja loppuivat vähitellen kokonaan. Tampereen ja Porin välinen rautatie valmistui 1895. Yhteydet paranivat tavattomasti, väestön liikkuvuus lisääntyi ja tiedonkulku nopeutui.

Tyrvään Koivulasta Tapiolan kautta Illoon ja Punkalaitumelle oli rakennettu tie jo 1855, tietä Turun suuntaan pidettiin tarpeellisena. Tyrväältä kuljettiin Hämeenlinnan suuntaan vanhaa Narvantietä. Kivijärven tienhaarassa, Tallenpetäjässä, on ollut ratashuoneita niitä varten, jotka tulivat Narvantielle esim. Kivijärvenmaasta ja Ekojärvenmaasta. Narvantielle piti Rautaniemestäkin kulkea polkuja pitkin ja vasta Tallenpetäjän jälkeen reitti soveltui ratastieksi. Kulkivatkohan rautaniemeläiset tätä reittiä, vai kierrettiinkö Narvantielle Sammaljoen ja Tyrvään kautta? Onko ratashuoneita sijainnut esim. Mustanojan ahteen vaiheilla?

Tyrvään murrekirja, Virtaranta SKS 1976:

Olga Vihdanmäki kertoi Pertti Virtarannalle 1964, miten ennen kuljettiin Ekojärven maasta: "Ku nym muistelee näitäkim paikkoja kuus seittemänkymmentä vuatta takappäin, ni ku lähti menneen naapuriin ni puitten oksat löi housuij ja takkiin. Polluut oli niim mutkasia ette nähnym monneen matkaan kolmee meetriä eremmäks vaikk olis susi vastaan tullu - ja niit olikir runsaasti. Jos lährettiin myllyyn taikka kirkkoon ni ei muuta ku kranat hevosen selkääj ja sirottiin heinisäkki niihin kiij ja lährettiin taluttaan hevosta pitkin Ekojärver rantapolkuja kuus taikka seittemän kilomeetriä valtamaantiäv viäreen Tallimpetäjään. Siältä sittes saatiis kuusej juurelta rattaat."

Vihtori Hollon kertomaa: " Se oli aika jyskytystä kylä kun täsä kulki. Ja kurraa sitä oli ste... syksyllä, sitä oli polveen saakka. Että kylä se... semmosta on ninkuj jottaim mettäpolkua, ettei nyt oj juur huanompaankam paikkaan semmosta tiätä. Täsäkin oli - sano - kun tosta Tuamistosta mentiin Kivijärvellen ni, kylä tääkin oli kamalaa tiätä, kylä siinä kiip pirelläs sai kun siinä pystösä kuljeskeli. Kyllä tästä tiän tapasta oli kyllä Tyrväälle päin, semmoner ratastiä oli. Ei rattaille juur täälä paljo viittinym mennä ennenko tuala Rautaniämen perillä. Ja sillon... alkaap päället täälä ei ollu rattaitakan. Hautamäesä oli sitten... haki toisekkiv vähä sitte niitä että niillä sitten mentiin. Sontirattaita kyllä oli sitte että semmosia klossirattaita kyllä oli usiampiakin mutta oikeel linjaanirattaita, niitä ei ollu. Vesilahrem pualelta siältä reellä tännet tuatiin, kun tervaakin tehtiinn nin Hautamäkkeen saakka, että ei rattailla päässys sinne ollenkan. Jos myllysä käytiin nir reellä myllysä käytiin täälä - kun tosa Rautaniämen... josa Mäkelän Kontra tai Urho nyt on, siinä oli semmonel lahvon mylly.

Kyllä tästä kulkua oli Halkivahhaam päinkin kun tosta toi... tiä oli hiukan parempaa sittej joka mennee tonne Kyrkkööm, mutta se kiärsi kyllä siinäkin Penttilän talon sivuttes. Kylä sekin huanoo oli mutta kylä siittä kuljettiin. Ja semmosta se oli tästä Halkivahhaan saakka sitten niim pitkällek kun teitä piisas. Tuala vasta tiä parani ninkun oikeen sinne Narvaam päin sitte pääsi. Ninkun tää koko kankastiäki huanoo sekin oli aina Vammalaan saakka.

Tampereen reissu se oli kahrem päivär reissu, tavallisesti joka toinev viikko se tehtiin. Tästä mentiin Ekojärvenmaahaj ja sitten Rämpsöötä kohrej ja sitten mentiin sitä maantiätä Tottijärvellej ja Tottijärven kirkon sivuttens sinne... Lamminmperrääj ja Nokialle. Yhren kerran minä meninkin - se oli pitkäperjantaiauttona - ton Enon Heikin kans. Ja Heikillä ei ollukkan nin kovvaa kiirutta. Minä olsim pitänyk kiirutta vähä täälä kotimatkalla. Ja Heikki puhu sitte, että kum päästään tästä alkuun nin kylä me mennään että on kilomeetritolpatkin kun airanseipäitä. Ja... se oli piukka reissu kyllä, mutta Heikin näänty hevonen kyllä sillä reissulla niim paljo että toista tuntia sen jälkeen se tuli torillek kum minä olin. Ja minä olin jo myynykkij joksikin kaikki siks ku Heikki vasta pääsi sinne. No se oli... kylä silläki hyvä hevonen oli mutta se oli vähäm piukemmallep pantu kaij joskus, että ei jaksanu oikeim mennä vaan puhtaasti.

Pitkiä matkoja sillon ajettiinkin kans kun täältä Porriinki viätiim plankkuja. Nin se oli kans kahrem päivär reisu - kylä se kova reisu kans sekin oli. Nykyään ilmasa kuljetaam, maan alla mennään ja vetesä mennään... eikä nym millääv väljä ok kylä misä sitä kuljetaan, kylä nyj jo joka paikasa mennäänki. Nää oj juur niitä viimesiä ajjaam merkkejä."

Stormista tehtiin mutkainen tie Sarkolan ja Pirkkalan kautta Tampereen suuntaan valtion hätäaputöinä n. 1870. Roismalasta Sammaljoelle ja sieltä edelleen Liitsolaan oli myös jonkinlainen kylätie. Sen kuvernööri kohotti yleiseksi tieksi 1912, tien ylläpito annettiin urakalle ja kulut kannettiin talollisilta rahana. Tie Roismalasta Sammaljoen kautta Liitsolaan todettiin siis tärkeäksi, sitä pidettiin yleisesti hyödyllisenä tavarakuljetusten ja ihmisten liikkumisen kannalta. Oli se vallan hienoa, kun Sammaljoella saattoi kiivetä rattaille ja ajaa komeasti Tyrvään kirkolle tai aina Tampereelle saakka tai vastaavasti Liitsolan kautta Turkua kohti.

Rautaniemen tieolot pysyivät hyvin huonoina 1920-luvulle asti. Höyrylaiva Alho kulki joka päivä edestakaisen matkan Vesilahden Narvasta Tampereen Laukontorin rantaan. Narvaan alettiin suunnitella uutta tieyhteyttä Rautaniemen kautta. (Suuret oli suunnitelmat, mutta tämä tiehanke taisi jotenkin lopahtaa). Siitä uutisoi Aamulehti 6.1.1912 seuraavasti:

Uusi liikeväylä Tyrväästä Vesilahden laivasilloille

N.s. Tyrwään metsäkulmalaiset, jotka tähän saakka owat suorittaneet kesäiset kaupunkimatkansa miten milloinkin kiertäen ja kaartaen kaukaa Pajulahden laiturille Wesilahdella tai jotakin muuta tietä, pyrkivät nyt Stormin kylästä lähtien Rautaniemenmaan halki suoraan Wesilahdelle.

Heidän suunnittelemansa latu tulee Suonojärven rannalle metsiä myöden. Siitä rakennetaan silta järwen kapeimman kohdan poikki (olisko Uittamon silta?) Suonolan kylän puolelle, josta sitten alkaa wanha kylätie, joka noin 3 km pituisena johtaa warsinaiselle Tyrväästä tulevalle maantielle. Se wie sitten Kuralan ja Laukon laitureille. Tienraivaus on jo täydessä käynnissä ja pitäisi sen kuulemma kewääksi walmistuakin.

Stormilta Rautaniemeen on ennestään jonkinlainen tie (Kaltsilan tie?), se on nyt laitettu ratastieksi. Matkaa sanotaan olevan "ainakin 3 pitkää wirstaa". Kun ottaa huomioon, että tallaisilla metsäteillä wirstat owat oikeita "suden wirstoja", niin voisi matkan määrätä ainakin 8 km pituiseksi, mahdollisesti penikulmaksikin.

Rautaniemestä Suonojärven rannalle lasketaan yhtä mokoma taiwal. Se on täyttä metsää, soineen ja harjanteineen. Siinä kysytään yhteisharrastusta, kun omin woimin isketään kiinni raakaan turpeeseen ja laitetaan tanner monta kilometriä pitkällä matkalla ajokuntoon.

Wesilahtelaisetkin owat ehättäneet heille avuksi. Silta Suonojärwen yli 50 syltä eli noin 90 metriä laitetaan yhteisvoimin. Suonolaiset owat antaneet ainekset sekä työ- ja rahakannatusta. Sillalta jää wielä Kuralaan höyrylaiva Alhon laituriin matkaa penikulma. Koituu siis siitäkin vielä kelpo taival.

Rautaniemen paikallistien tiekunta perustetaan 1924

Ensimmäinen merkintä Rautaniemen kylätien kuntoon saamiseksi löytyy Tyrvään Sanomista 31.5.1916

" Tienjako -kokous: Maanantaina kesäk. 5 pv klo 10 aamulla pitää allekirjoittanut kokouksen Ison-Sianojan tilalla Rautaniemenmaassa sen kylätieksi haetun tien jakoehdotuksen laatimista varten, joka tie Mustanojan talon luota johtaa Kuulan torpalle ja Rautaniemen Työväenyhdistyksen talon kohdalta haarautuu Hautamäen torpalle ja kehoitetaan kaikkia niitä tilanomistajia, joita kyseessä oleva toimitus koskee, tähän kokoukseen saapumaan. K.A. Saarinen, insinööri."

1920 -luvulla kylätien pituutta jatkettiin perämaassa Tuomistoon asti ja Halkivahantien osuutta lähelle lääninrajaa. Maaherran päätös Rautaniemen kylätien julistamisesta paikallistieksi saatiin 5.6.1924. Paikallistiet tarkastettiin kunnan toimesta vuosittain ja tie oli oltava lain mukaisessa kunnossa. Tienpitovelvollisuus koski maanomistajia, verotettuja torppareita, myllyjä, sahoja, kauppoja ym. Alettiin vaatia tarkkoja laskelmia ja päätöksiä tien hoitamisesta, enää ei riittäneet pelkät talkoot muutaman montun korjaamiseksi. Rautaniemen paikallistiekunnan kokous pidettiin 4.7.1924 Ylijoella ja julkaistiin tieyksikköluettelo.

Tässä yksikköluettelo v. 1929, siitä saa aika hyvän kuvan Rautaniemen silloisista asukkaista, osalla on vain viljelysajoa tai raskasta ajoa, he eivät asuneet tien varrella. (kuvattu Rautaniemen kylätien arkistosta, Sastamalan museo 2019, mielestäni tästä puuttuu Halkivahantien alkupään asukkaita esim. Haapanen, Sorva ym. Täytyy käydä vielä tarkistamassa.)

Wäinö Mustanoja

Eero Kallio

Heikki Leppäniemi

Olga Leppäniemi

Teodor Rosila

Albert Jaakkola

Tuomas Lepistö

A. Suonsivu

Matti Sianoja

Hilda Lepistö

Wille Tienhaara

Oskari Pikku-Sianoja

Kalle Rantanen

Alma Santamäki

A. Sianoja

Vilho Mäkipää

Toivo Vuorenoja

Wihtori Rautanen

Tyrvään Osuuskauppa

Rautaniemen Työväenyhdistys

Olga Vanhakylä

Lauri Harjunpää

Urho Sassi

Lauri Sassi

Juho Mäkelä

Oskari Kallio

Hannes Pyymäki

E. (Emerik?) Niemenpää

Konrad Mäkelä

Juho Mäkipää

Aleksi Tomma

Kalle Tomma

Einari Sassi

Lauri Hollo

Veikko Mäkelä

Juho Kiviniemi

Lauri Kiviniemi

Eero Vuorenoja (kauppa)

Frans Siltala

Heikki Eno

Hilja Lepola

Paavo Hirvikorpi

Arvo Nurminen

Herman Pakkala

Anna Haapaniemi

Kalle Perälä

Verner Mäenpää

Oskari Mäenpää

Kalle Lehtimäki

Jalmari Kivelä

Kasper Ruohola

Frans Tuomisto

Kalle Toivonen

Oskari Kankaanpää

Aapeli Tapala

Oskari Suonpää

Lauri Leppäkoski

Hilda Penttilä

Niilo Kyrkkö

Oskari Kranttila

Juho Hilden/Välimaa

Vihtori Kyrkkö

Kuten tunnettua, voi tieasioiden hoidosta kehkeytyä sukupolvienkin yli kestäviä, raastavia riitoja. Todellinen riidanaihe on saattanut olla vallan joku muu, kuten sisarusriita kaukaa menneisyydestä tai poliittiset erimielisyydet. Rautaniemen tiekunnassakin on vuosittain tehty lukuisia muistutuksia yksikköluetteloa vastaan. Tässä muutamia esimerkkejä:

Joku sanoi kulkevansa Avainsuontien kautta, joku Murtoonmaantien kautta, ei tarvitse Rautaniementietä ollenkaan.
Metsä on suureksi osaksi joutomaata ja toisen tien käyttöpiirissä.
Eero Kallio vaati Rautaniemen tieosakkailta maksua Avainsuon tiestä, koska käyttävät sitä esim. maitoa meijeriin lähettäessään ja monessa muussakin asiassa hyötyvät siitä.
Olga Vanhakylä moitti yksiköitään, koska ajo ei ole kuin vain kevyttä ajoa, pellot ovat sivuviljelmiä, joista sato korjataan latoihin ja vasta talvikelillä ajetaan kotiin, käytti asiamiehenään Väinö Toivosta.
Teodor Rosila esitti anomuksen saada ero Rautaniemen paikallistiekunnasta, koska hän aikoo muuttaa kulkunsa Murtoonmaan paikallistielle, entiselle Harsun niitulle.
Arvo Nurminen esitti, että tieyksikköluettelo ei ole laillinen, koska pinta-alat eivät pidä paikkaansa ja monet käyttävät tietä pitemmältä matkalta kuin on merkitty.
Ville Mäkipää pyysi yksiköiden alentamista puolella, kun hän ei enää pidä hevosta.
Osuuskaupan yksiköitä alennettiin, kun todettiin että liikeajo suuntautuu osaksi Avainsuontien kautta.
Lauri Harjunpään liike- ym. ajot todettiin niin suuriksi, että yksiköitä on korotettava, samoin Wäinö Mustanojan.
Verner Mäenpään ja Heikki Enon tieyksiköitä korotettiin tien suuren käytön vuoksi.
Päätettiin jakaa tie työväentalolta Tuomistoon kolmeen osaan, eri tieyksikköryhmiin:

- I tieyksikköryhmä matka T.y. -talosta Tomman tienhaaraan

- II tieyksikköryhmä matka Tomman tiehaarasta Hautamäen taloon

- III tieyksikköryhmä matka Hautamäestä Tuomiston taloon

Tieosuuksien kunnossapito annettiin urakoitsijoille tai sitten tieosakkaat hoitivat osuutensa itse. Kun tie oli saatu paikallistieksi, voitiin sen kunnostamiseen saada kunnan avustusta. Tien tarkastus suoritettiin vuosittain ja tienhoidon laiminlyönneistä ilmoitettiin julkisesti Tyrvään Sanomissa.

Kyrkönmaahan on perustettu oma tiekunta n.1930. Rautaniementietä osuudelta Mustanojan ahteen alta Rautaniemen työväentalolle on anottu kunnantieksi v.1930. Perusteluna oli, että tämä noin 3 km pituinen tie on sorakangasmaata, siis edullista tiepohjaa. Tieosalla on suhteellisen raskas liikenne, johtuen osaksi puutavaran viennistä, osaksi läpikulusta Urjalaan, Vesilahteen ym. ja sillä on yleisen tien leima. 1930 kunta ei vielä anomusta hyväksynyt. Rautaniemen tiekunta taisi lopulta koskea vain tieosuutta työväentalolta Tuomiston taloon. 1930 oli Tuomistosta vielä lyhyt raivaamaton väli Kivijärven kylätiehen. Uusi tielaki tuli voimaan 1958 ja kyläteitä alettiin muuttaa TVH:n hoidon alaisiksi paikallisteiksi. Siihen aikaan taisi loppua Rautaniemen paikallistien tiekunnan toimintakin.

1920-luvulla alkoi Rautaniemenkin tielle ilmestyä polkupyöräilijöitä ja sitten kuorma-autoliikennettä ja myöhemmin myös henkilöautoja. Linja-autokin liikennöi Rautaniemen keskustasta Vammalaan. Kuorma-auto on ollut ainakin Väinö Mustanojalla, kenellähän ensimmäiset polkupyörät? Henkilöauto on 1950-luvulla ollut esim. Kalle Harjunpäällä, Olavi Tuomistolla, Antero Enolla. Tulivatko traktoritkin "katukuvaan" vasta sodan jälkeen?

Aika monen tieosakkaan kohdalla löytyi nimismies Junnilalla huomautettavaa, Tyrvään Sanomat 1937

Halkivahantie muutettiin valtion maantieksi 1953, Tyrvään Sanomat

Kangastien remonttia odoteltiin pitkään, vihdoin se toteutui 2020, "kai se ny sitten hyvä o"

ALUEVIESTI UUTISET • 23.05.2020 10:00 • PAULIINA VILENIUS

Sammaljoentien parannus käyntiin heinäkuun puolivälissä – vahvistukseksi teräsverkkoa, päälle matalalämpöasfaltti

Kesän tietyöaika lähestyy. Sastamalassa uutta päällystettä pintaansa saa muun muassa Sammaljoelle johtava maantie 2521.

Pirkanmaan ely-keskuksen toiminnanohjauspäällikkö Janne Lintilän mukaan varsinainen päällystystyö tiellä alkaa heinäkuussa, alustavasti viikolla 30. Urakan on arvioitu kestävän noin 4,5 viikkoa.

"Ojien perkausta ja palteenpoistoa voidaan tehdä jo ennen heinäkuuta ja myöhemmin tehdään vielä reunantäytöt ja siltojen saumauksia", hän toteaa.

Sammaljoentie päällystetään Liitsolantien risteykseen saakka. Sen lisäksi parannetaan maanteitä 12848 ja 12847 eli Rautaniemen paikallistietä sekä Pokluntintietä. Lintilän mukaan nämä tiet korjataan alustavasti ennen Sammaljoentietä.

"Näillä viisinumeroisilla teillä liikenteellinen haitta on kolmisen viikkoa."

Asfaltti säästää energiaa

Pelkkä päällystäminen kohteissa ei kuitenkaan riitä. Lintilän mukaan uusi päällyste hajoaisi luultavasti pian routarasituksen ja paikoin heikon kantavuuden johdosta.

"Tämän vuoksi tietä homogenisoidaan sekoitusjyrsimällä olemassa oleva päällyste kantavan kerroksen sekaan."

Lintilä kertoo, että lisäksi Sammaljoentietä vahvistetaan noin 800 metrin matkalla teräsverkoin ja lisäämällä kantavan kerroksen mursketta.

Rautaniementiellä ja Pokluntintiellä teräsverkkoja laitetaan 450 metrin matkalle, ja tarvittavilta osin parannetaan tien kuivatusta perkaamalla ojia ja poistamalla reunapalteet.

Mika Lintilän mukaan Sammaljoen teillä kokeillaan uudenlaista matalalämpöasfalttia, jolle urakoitsija lupaa poikkeuksellisen neljän vuoden takuun.

"Matalalämpöasfaltilla säästetään energiaa ja sen tekeminen tuottaa vähemmän päästöjä kuin normaali."